Työssä tapahtunutta / Ruukin Kehräämö / kolmas viikko

Maanantai 26.2

Aamu alkoi hymyllä,

kun työtuoliini istahtanut pupu toivotti minut tervetulleeksi alkavaan työviikkoon.

Tarkoitus oli valmistaa täyttä höyryä koiranpetejä viikonlopun messuille.

Sisäpussien lokeromerkinnässä käytin vanhaa koiranportin osaa mittatikkuna.

Päällisten ompelu alkoi huolittelemalla vetoketjukaitaleet ja muiden kaitaleiden päädyt.

 Tonja kannusti tottakai.

 Vetoketjujen jälkeen päällisten kasaus.

Ja viimeistely.

Jäi kuvat ja tekstit vähän vähille, kun into saada pedit määräajassa kuntoon oli päällä.

Iltapuhteina pääsin vielä paikkaamaan tuttavan revenneet pöksyt.

Tiistai 27.2

Tonjan vielä tehdessä aamuvenyttelyjä meikäläinen sujautteli lukkoja ketjuihin.

Tässä niitä tuli oikein sarjassa, petien päätyjä.

Päällisiä alkoi vihdoin syntyä ihan urakalla.

Ystäväni neulesaumuri. Niin pehmeä ääni ja tasainen käynti. 

Ai ai. 

Vanhassa vara parempi.

Photoshoppailin merkkiä vielä vähän Sinin ja Leenan pyynnöstä 

ja kiirehdin koululle printtaamaan.

Tulostin lauloi pitkälle iltaan.

Tulipa testattua neuleeseen tulostaminenkin.

Pöydän laskin varoiksi ihan kunnolla, ettei suuttimet olisi alpakankarvoissa.

Siinä.

Petimerkkejä eri materiaaleille tulostettuna. Päälimmäisenä alpakanvillasta neulottu kangastilkku. Prässi 105 astetta, saa nähdä riittikö.

Keskiviikko 28.2

Aamu alkoi askartelulla. Turhaan. 

Sabluunan kanssa merkkaaminen oli turhaa, kun saattoi ommella suoraankin.

Toyota nakutti iloisesti  jo ennen seitsemää.

Tikkaukset ympäri..

..ja leikkaukseen.

Pientä pyöritystä kangaspaloille.

Jaa.

Ei nyt taas(kaan) mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut.

Reunat ei rispaantuneet juuri lainkaan ja neuleeseen painamani kuva oli jäänyt pyykkikoneeseen.

Tai isoin osa siitä.

Kuivata ja silittää ne silti piti, että kehtasi viedä töihin.

Jotenkin uskalsin olla tyytyväinen, vaikka reunat vaatisivatkin vielä työtä.

Kehräämölle kerittyäni nypin hapsut esille ja Leena lähti konettamaan merkkejä uudestaan.

Sitä odotellessa tein kaikenlaista pientä, mm. korjausompelua.

Tauolla nautin elävästä taideteoksesta.

Sisäpussejakin tarvittiin vielä 7 kappaletta.

Pääsin vähän tutustumaan kehräämiseenkin.

Ei ihan helppo homma. Vaatii paneutumista ja ammattitaitoa.

Näistä tuli mieleeni Kaunotaren ja Kulkurin herkkä spagettikohtaus. 

Pellavaiset petimerkit uudelleen konetettuina ja silitettyinä. Kuin kultaa ja hopeaa.

Ilta oli taas pitkällä kun maltoin lähteä kotiin. 

Olisin halunnut petien olevan valmiina messuille lähtöön,

ennekuin suljen oven perässäni, 

mutta nukkumatti voitti kilvan ja vielä jäi tehtävää seuraavaan aamuun.

Kauniita unia pieni puoti.

Torstai 1.3

Kuu oli minua vastassa kun laskeuduin rantaan. 

Tästä(kin) tulisi hieno päivä.

Alpakanvillaa pusseihin ja pussit kiinni.

Petimerkkien sijoittelua..

Patjoja alkaa syntymään.

Välillä taas täyttöä ja kovaa ompelua.

Ehtii ehtii..

Huh.

Pino kasvaa.

Pienet, keskikokoiset ja suuret  patjat valmiina.

12 kappaletta yhteensä.

Eka merkki ommeltu kiinni. Testipatja.

Vielä on 12 jäljellä.

Viime hetken helpotus. Päälliset valmiina lähtöön. Patjat menivät jo edeltä.

  

4 alpakkaa piti vielä auttaa kärryyn.

Pikkupoikien ensitalutukset. Hienoa!

Iso auto ja pienet alpakat. Toimii.

Turvallista matkaa.

Perjantai 2.3

Nenä kohti Pasilaa ja messukeskusta. 

Olin saanut Siniltä eläintenhoitajan kulkuluvan ja olin ylpeä siitä.

Harmitti, että en saanut sellaista muovitaskuun esiteltäväksi, puikkelehdin vain köysien välistä sisälle tapahtumaan, luvalla tietysti.

Halli kolme, halli kolme ?

Löytyikin helposti.

Tutut alpakat olivat miltei ovella vastassa.

Ja pedit paikoillaan.

Upean osaston olivat Sini ja Leena illan aikana tehneet.

Sinillä riitti asiakkaita, vaikka messut eivät olleet vielä kunnolla edes alkaneet, 

mutta Leenasta ehtisin räppäisemään tämän iloisen kuvan.

Iloista messuviikonloppua !

 (lehmähullun pakollinen loppukuva)