Työssä tapahtunutta / Ruukin Kehräämö / neljäs viikko

Maanantai 5.3

Alpakoiden aamuruokinta aloitti viikkoni kipakassa pakkassäässä. 

Pakkasesta palatessa oli mukava ottaa alpakanvillaiset tilkut eteen ja alkaa työstämään jotain lämpöistä takapuolen alle. Tonja osalllistui tietenkin.

Ompelin jälleen tilkkuja ristiin rastiin ja peittelin pellavalla.

Halusin vielä testata myös villamaton huopuuntumista istuinalusessa, jossa pellavan alla olisi untuvakangas estämään kuidun läpitunkeutumista.

Ensin tein ihan pikkuriikkisen testipalan.

Samalla jo tekisin ihan oikean kokoisenkin..

Alpanvillaa untuvakankaan sisään ja pellavaa päälle.

Merkkasin neulalla tikkausten paikat ja tikkasin.

Mietin jo paikkaa tuotemerkille.

Liitin myös nauhat, joilla istuinalusen saisi helposti sidottua pieneksi kääröksi.

Näin. Valmiina piknikille.

 Pari purkautumisenestoa vielä vaatteisiin ja olisin valmis lähtemään kotiin suorittamaan testipesua.

Päivän saldo oli siinä. Kipin kapin kotiin.

Pesin protot 40 asteessa, mutta toivottavaa kutistumista ei tapahtunut.

Taloyhtiön pyykkituvassa kyllä leijaili permanentin tuoksu, mikä merkitsi rikkisiltojen uudelleenjärjestäytymistä. (Ihmettelin vain tuoksua, opettajani kertoi minulle myöhemmin syyn. Vanhana kampaajana pidin tuoksua äkkiä hyvinkin loogisena.)

Tiistai 6.3

Aamuruokaa alpakoille.

On tämä vaan NIIN kivaa !

Hyvänlaatuinen heinä. Nam. Tätä on ilo tarjoilla.

Ja raikasta vettä tietysti.

Baari on auki.

Alpakat ovat ihania, mutta kyllä puoti tarvitsisi jonkun nallenkin.

Koska tilkkujen ompelu istuinaluseen tuntui vähän työläältä, päätettiin kokeilla niitä nallejen täytteeksi.

                                      

Aamupäivä hujahti nallen kaavoja piirtäessä ja iltapäivä kuluikin esitellessä kehräämöä vierailulle tulleelle opettajalleni.

Kotiin lähtiessä minulla oli kaksi kiitettävästi suoritettua näyttöä takana ja todella hyvä mieli.

Keskiviikko 7.3

Voiko ihanammin aamun enää alkaa?

Ilma alkaa lämmetä ja alpoiden ruokinta alkaa käydä jo rutiinilla. Vaikka tässä ei eläinhoitajan tutkintoa tarvitakaan, olen iloinen että minulla sellainenkin on. Ja kampaajankin ammattitaito. Muuten eilen sinivihreäksi värjäämäni hiukset olisivat edelleen sinivihreät. Moka on lahja, sanotaan teatterimaailmassa. Olen huomannut, että sama pätee usein luovilla aloilla muutenkin.
Vahingoista syntyy välillä hienoja juttuja.

Ainakin ne tekevät elämästä vähän iloisempaa.

 Alpakkafiilistelyn jälkeen istahdin jälleen ompelukoneen eteen. 

Surrur surrur.

Täytteekseen Nalle sai neuletilkkuja

ja vatsan täydeltä hiekkaa.

Nivelet paikoilleen ja käsinpistoja loput.

Hih.

Ei IHAN niinkuin olin ajatellut. 

Tämä Nalle tulisi ottamaan seitsemän peninkulman askeleita.

Selvästikin tauon paikka. 

Aurinko houkutteli kävelylle rantaan.

Lumikylpy. Sula vesi ei onneksi vielä Tonjaa houkutellut, vaan käveltiin nätisti sillan yli.

 Tauko ohi ja takaisin.

 Jäätaidetta.

 Liikunnallisen tauon jälkeen on hyvä vähän levätä turvallisessa seurassa.

Kuvassa edessä Tonjan bodyguard Leo.

Uutta Nallea synnyttämään.

Palat pinoon ja paikoilleen. 

Pintana tässä alpakanvillainen, silkillä maustettu kehräämön oma kangas.

Vähän täytettä kaipaa hän.

Ja niveliä helpompaan liikkumiseen.

Mitähän tällä kertaa?

Vähän prikkoja ainakin.

Ja verhoilukiinnikkeitä.

Olivat minulta loppu, mutta parin puhelun jälkeen päästiin jatkamaan.

Kiitos nopeasta toimituksesta Pete.

Torstai 8.3

Nalle odottaa sisällä syntymistään kun me taas Tonjan kanssa nautitaan alpakoiden aamuhoidosta.

Aurinko huilaa pilvien suojassa, mutta ilma on lämmin.

 Siitä se taas lähti päivä käyntiin ja nalle syntymään.

Käsinpistelytkin tein alpakkalangasta.

Tällä Nallella ei ole sydän täyttä kultaa, vaan jotain paljon lämpöisempää. 

Se on alpakkaa.

Silmät.

Nenä.

Suu.

Tässä minä nyt olen.

Nalle Hymysuu.

Kangasta on vielä. Ja tilkkuja.

Ja päivääkin vielä jäljellä.

Iltaan mennessä heitä on kaksi.

Perjantai 9.3

Viimeinen päivä tätä harjoittelujaksoa alkaa lähentelemään loppuaan ja mieli on vähän haikea.

Vain vähän, onneksi, koska tiedän että yhteistyö Ruukin Kehräämön kanssa ei pääty tähän. Se vain elää toistaiseksi vähän eri paikassa . 

Hyvillä mielin alan siis työstämään pöydälläni odottavia huiveja. 

Vedän merkiksi muutaman langas pois toivotun hapsureunan rajoilta.

Kokeilen kykeneekö kotikoneeni lunastamaan lupauksen paksumman langan ompelusta.

Wow! Superia, Toyota Super Jeans 34. Minulla on uusi kaveri.

Paitsi huiveja, minua odotti myös huovutettu pikkumekko. 

Turkiksi Nallelle.

Ihana materiaali.

Ja syntymäpaino1kg 132g . 

Tästä tulikin todellinen sylinalle.

Nalletalo on saanut uuden asukkaan.

Tonja varmistaa paikkansa karvakavereiden seurassa.

Ja kertoo että olisi välillä hänen vuoronsa tehdä töitä. 

Lähteminen vain on niin kovin vaikeaa.

Ei löydy edes sanoja. 

Vain sydämen kokoinen kiitos.

Mutta minä palaan vielä. 

Kesällä viimeistään, ajatuksissa jo aiemmin.

<3